Mika Waltarin kiihkeä esikoisromaani vuodelta 1928 on löytänyt aina uuden nuorison eikä ihme: harvassa kirjassa on sellaista yltiöpäistä nuoruuden kiihkoa ja etsintää. Sen ilmestyttyä arvovaltainen kriitikko Rafael Koskimies kirjoitti: ”Rakkauden illusionin särkyminen, joka on Mika Waltarin romaanin johtoaiheena, on esitetty sellaisella älyllisellä loistolla ja kypsyneisyydellä, joka ehdottomasti pakottaa kuulemaan kirjailijan sanoja ja ajatuksia.”

Waltari kirjoitti teoksensa 20-vuotiaana ja pääosin Pariisissa. ”Suuren illusionin kirjoitin pihan puolella, mutta jo seuraavana vuonna Yksinäisen miehen junan aikaan minulla oli varaa asua tilavassa huoneessa hotellin valokyltin oikealla puolella”, hän kuvailee hauskasti uransa aukeamista Kirjailijan muistelmissaan.