»Väittely naisen asemasta ei saa jähmettyä kuivaksi teoriaksi. Meidän täytyy hitto soikoon uskaltaa panna peliin itsemme ja kokemuksemme, eikä suinkaan kököttää kuin huuhkajat sen päällä mitä sanotaan yksityiselämäksi ja mitä pidetään niin pyhänä ja erinomaisena.
Minä haluan lakkauttaa yksityiselämän!»

Kuvansärkijän riemulla, ristiretkeilijän fanaattisuudella, tahallaan ärsyttäen heittäytyy tanskalainen Suzanne Brøgger taistoon yhteiskuntamme peruselementtejä vastaan. Hurjimmin hän hyökkää keksinnöistä pahimman, perheen, kimppuun.
Ydinperheestä käy suora tie ydinaseeseen, yksiavioisuus rakkauden kehyksinä ei ole ihmisenarvoista elämää, pakottautuminen miehen tai naisen rooliin tuhoaa seksuaalisuuden, sukurutsauskielto aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää, lapsillakaan ei ole enää luonnollista tehtävää nyky-yhteiskunnassa.
Paljastaessaan yhteiskuntamme sairautta Suzanne Brøgger ei säästä itseään; siekailematta hän asettuu pöyristyksen, jopa naurun kohteeksi.

Suzanne Brøgger on päättänyt saada ihmiset näkemään, ajattelemaan, tekemään jotakin.