Elma on eläkkeelle jäänyt terveyssisar. Aina hän on ollut vahva, itsenäinen ja kunniallinen nainen, seurannut kutsumustaan niin työssä kuin yksityiselämässä. Nyt häntä on kuitenkin alettu pitää omituisena, vaikeana ja sekopäisenä vanhuksena ja syytetty taloyhtiön kokouksessa jopa herjaamisesta. Mutta ei kai Elma voi antaa vastuuttomien vuokralaisten rikkoa ja hävittää osaketta, jonka hän on kovalla työllä ja säästämisellä hankkinut? Tai tuoda basilleja sisään? Tai sotkea keittiötä ja kuluttaa kahvikuppeja?
Miksi ihmiset mieluummin uskovat juoppoa talonmiestä kuin Elmaa? Ystävätkin ovat liittoutuneet keskenään ja jättäneet hänet yksin. Mutta Elma ei lannistu. Niin vanhuudenhöperö hän ei sentään ole, että antaisi vuokralaisten sumuttaa ja rosvota itseään. Teoistaan on jokaisen vastattava.

Taitavana ja myötäelävänä kertojana tunnettu Liisa Hännikäinen on luonut mieleen jäävän muotokuvan yksinäisyyttä potevasta mutta tarmokkaasta vanhasta naisesta elämänsä syksyssä.