Rakastettu näyttelijä kertoo kiehtovan elämäntarinansa.

Kasvot ovat tutut, ja niin on äänikin. Mieleen nousee monta rakastettua hahmoa: Nalle Puh, Tiivi-Taavi, Alfred J. Kwak ja Salkkareiden Seppo. Kyseessä on tietysti satojen roolien mies, näyttelijä Jarmo Koski.

Muistelmissaan Jarmo Koski kertoo tärkeimmistä rooleistaan, teatterista, jossa hän aloitti 1970-luvulla, hänelle rakkaasta lastenkulttuurista sekä elämästään roolien takana. Huoleton lapsuus päättyi, kun yrittäjäisä kuoli varhain. Muutosten keskellä tarinat ja mielikuvitus suojasivat. Myöhemmin työ antoi merkitystä ja toi taloudellista turvaa.

Kun Salatut elämät alkoi, kaikki oli uutta niin tuotannolle kuin näyttelijöillekin. Piti sopeutua päivittäissarjan nopeaan kuvausrytmiin – ja valtakunnan julkisuuteen. Vaikka Salkkarit ovat jääneet jo taakse, Jarmosta tuli monelle koko kansan Seppo. Jäikö jokin hyvä rooli siksi saamatta?

Mikä saa seitsenkymppisen näyttelijän jatkamaan töitä entiseen tahtiin? Miltä tehdyt valinnat näyttävät nyt? Voiko uraa tai elämää suunnitella?