Koskettava perhetarina sotienjälkeisen Saamenmaan lapsista ja nykypäivän kaupunkisaamelaisista.

Ibbá palaa sukunsa kotipaikkaan Kutturaan. Hänen sisintään kalvaa kuitenkin vierauden tunne, ja hän alkaa pohtia, miksi hän ei osaa puhua saamea – ja miksi hänen ikääntyvät vanhempansa välttelevät aihetta.

Vähä vähältä Ibbá selvittää sukunsa saloja, jotka juontuvat sotienjälkeisiin vuosiin, kun syrjäkylien saamelaislapset koottiin lukuvuoden ajaksi kouluasuntoloihin ja he joutuivat eroon perheistään. Ibbán täytyy kysyä itseltään, mikä merkitys saamelaisuudella hänelle on.

”Saame ei ollut minulle vain kieli muiden joukossa, se ei tuntunut samalla tavalla vieraalta kuin muut kielet, mutta vieras se oli, villi kuin joki.”