Saima Harmaja (1913-1937) on viime vuosisadan koskettavimpia runoilijoita. Sateen jälkeen (1935) oli hänen toinen runokokoelmansa, joka sisälsi jo valoisiakin ajatuksia rakkaudesta ja luonnosta.

"RIEMU

Taas loistavina pilvet kulkuaan
käy yli ruskean ja kirkkaan maan,
ja mullan hohde sinipunainen
jää sydämeeni, mua sokaisten.
Mut silmin suljetuin ja kyyneltyvin
vain kuumempana läpi luomien
nään kevään mahdin ylimaallisen.
Saa tuskan värin aina riemu syvin."