Emmi Niemisen "Keskiviikko" on sarjakuva, joka lyö lävitse kyynisenkin sarjakuvanlukijan panssarin ja vetää hyvällä tavalla vakavaksi. Se on niin vilpitön, että se vaikuttaa alastomalta. Vaikutteitakaan ei piilotella. "Keskiviikko" on nuoren, syystäkin vihaisen naisen tekemää sarjakuvaa, jossa näkyy ilahduttavasti se, että tässä maassa vaikutteet eivät välttämättä ole kotoisin keski-ikäisiltä sediltä ja tädeiltä, vaan toisilta vihaisilta nuorilta naisilta."Keskiviikko" ei ole hyvän tuulen sarjakuva. Sen käyttövoimana toimivat tunnemyrskyt ovat tuttuja kaikille, joiden lapsuutta on myrkyttänyt vanhemman alkoholiongelma. Usein asetelmasta ammennetaan kostofantasiaa tai marttyyrin sädekehää. Emmi Nieminen ei päästä itseään tai lukijaansa niin helpolla. Tuloksena on sarjakuvaa, jota uskaltaa suositella kaikille. Sarjakuvaa, jonka lukeminen on ilo, mutta josta ei tule iloinen olo. Sarjakuvaa, jota voi sanoa tärkeäksi.